Se oli siinä :)

Kädentaitojen opintojakso on onnistuneesti takana ja matkan varrelta on tarttunut mukaan monenlaisia hauskoja juttuja. Lahjaideoita. Tuunausideoita. Mukaan on mahtunut sekä uusia että vanhoja askarteluideoita.
Tällaiselle askartelija sielulle tämä kurssi on antanut paljon. On saanut luoda juttuja omin käsin, oman näköiseksi. Välillä on ollut kiire, mutta valmista on aina tullut. Ihan uusia juttuja olivat katuliitujen valmistus, tarinakivet ja linnunpöntön valmistus.
Tulevassa työssäni yhteisöpedagogina voin varmasti hyödyntää lähes jokaista tällä kurssilla tehtyä juttua esimerkiksi erilaisissa kerhoissa.
Blogin kokoaminenkin onnistui ennakkoluuloista huolimatta melko vaivattomasti. Tämä blogi oli tämän kurssin osalta tässä. Katsotaan saanko kirjoitettua tänne myöhemmin lisää askarteluvinkkejä tai muita oivalluksia. Ainakin käsillä tekeminen jatkuu, vaikken ehkä jokaista tuotosta saakaan lisättyä tänne :)

-Inka

Itsenäinen työ

28.4.2015

Kurssin aikana oli tehtävänä valmistaa itsenäinen työ, joka jollain tavalla liittyisi kierrätykseen ja perinnetaitoihin. Hmm... Tässä sitä riitti pohtimista, mitä sitä sitten oikein keksisi. Ideoita kyllä syntyi, mutta tuntui ettei mikään niistä ole toteutuskelpoinen. Lopulta päädyin tekemään avainnauhan, koska itseasiassa tarvitsin uuden sellaisen. Se sai nyt kelvata tähän juttuun.

Alkutilanne...

 Tarvikkeet: kestävää narua, mieleisen värisiä (puu)helmiä ja avainrinkula.

Vinkki! Helmien sijasta voi käyttää myös nappeja.

Kun olin saanut päätettyä aiheen ja kerättyä tarvikkeet, piti päättää, minkä värisistä helmistä haluan nauhan tehdä. Se olikin seuraava "haaste". Hetken aikaa mietiskelin ja sovittelin yhteen eri vaihtoehtoja. Ratkaisu löytyi lopulta melko nopeasti. 

Seuraavaksi asetelma näytti tältä.

Asettelin helmet ensin pöydälle siihen järjestykseen, mihin ne nauhassa tulevat. Näin ne on helpompi pujotella, kun järjestys säilyy samana.

Tässä vaiheessa leikkasin myös sopivan mittaisen nauhan ja solmin avainrinkulan sen keskelle. Huom! Narua kannattaa varata ainakin 10 cm enemmän kuin lopullinen mitta tulee olemaan, koska helmien väliin tulee solmuja ja se syö yllättävän paljon pituutta.

Seuraava vaihe olikin helmien pujottelu. Kun helmet ovat valmiissa järjestyksessä pöydällä, tämä vaihe on helpompi. Jokaisen helmen / helmiryhmän väliin tulee solmu, jotta kaikki helmet eivät ole yhdessä pötkössä ja näin avainnauhasta tulee kivemman näköinen ja liikkuvampi. Kun nauha on sopivan mittainen, narun päät solmitaan kiinni toisiinsa. Avainnauha on valmis. 

Helmet pujotettuna nauhaan. Solmut helmien välissä.

Valmis avainnauha.

-Inka

Kädentaitojen tori 

27.4.2015

Tänään esiteltiin kädentaitojen kurssin tuotoksia koko koululle. Järjestettiin kädentaitojen tori, jossa tuotokset oli esillä. Portaikossa oli nähtävillä kaikkien aarrearkut. Mukaan mahtui myös muutamia pisteitä, joissa kävijät pääsivät itse tekemään mm. käpylehmiä, rautalankaristejä, origameja ja kortteja. Kävijöitä oli sekä amk:sta, lukiosta ja viereisestä alakoulusta. Oppilaita ja opettajia. Reilu tunti vierähti nopeasti tekeleitä esitellessä. Saimme myös paljon kiitosta tästä torista.

Aarrearkkuja. Alimmaisena näkyy omani.

Enkelit esillä.

Origameja.

Rautalankaristejä.

Katuliitutaideteoksia.

-Inka

Kipsimassasta katuliiduiksi

21.4. 2015

Kipsimassaa, jääpalamuotteja, elintarvikeväriä ja vettä. Mitähän kivaa näistä saisi aikaan? Tällä kertaa niistä syntyi nallen ja sydämen muotoisia katuliituja. Kyllä, niitäkin voi tehdä itse. Tämä oli uutta minullekin. Tarvitaan vain alussa mainitut tarvikkeet.

Ohje on hyvin yksinkertainen: 2 kertakäyttömukillista kipsijauhoa ja 1 mukillinen vettä - sekoita hyvin. Lisää massan joukkoon elintarvikeväriä ja sekoita. Kaada seos muottiin ja anna kuivua vuorokauden yli. 

Valmis katuliitu.

Lähestyvän äitienpäivän kunniaksi teimme myös äitienpäiväkortin. Neulahuovutimme sydämiä ja liimasimme ne pahville.

Äitienpäiväkortti.

Jälleen jotain uutta ja jotain vanhaa. Katuliitujen tekeminen oli uutta, neulahuovutus tuttuakin tutumpaa.

-Inka

Linnuille koti ja menninkäiselle pesä

16.4.2015

Tänään vierailimme päiväkodissa ja tapasimme monta suloista lapsukaista. Lapset olivat aluksi hieman varautuneita kun 25 outoa tyyppiä ilmestyi heidän päiväkotinsa pihaan, mutta lähtivät silti innoissaan tekemään meidän kanssa eri juttuja. Meidän luokka oli jaettu kolmeen ryhmään, joilla oli oma tehtävänsä. Ensimmäisen ryhmän tehtävänä oli kertoa, ketä me olemme ja miksi olemme tulleet heitä katsomaan. Lyhyen esittelyn ja nimikierroksen jälkeen päästiin varsinaiseen asiaan eli linnunpönttöjen kiinnittämiseen puihin. Toinen ryhmä jakoi lapset kolmeen osaan ja lähti lasten kanssa ripustushommiin. Lapset olivat innoissaan. Väkisinkin innostus tarttui myös meihin. Pönttöjä ripustettiin sekä koulun että päiväkodin pihaan, jotta lapset voivat sitten seurata, millaiset linnut pönttöihin muuttavat. 

Kun pöntöt oli saatu puihin, kokoonnuimme vielä yhdessä pihaan. Oli kolmannen ryhmän vuoro vetää oma juttunsa. Kolmas ryhmä oli edellisenä päivänä kerännyt metsästä risuja, käpyjä ja sammalta ym. luonnosta löytyvää materiaalia. Niistä oli nyt tarkoitus rakentaa pienenpienille menninkäisille majoja. Kyllä vain, menninkäisille. Niitä löytyy varmasti jokaisen talon pihasta, kun oikein tarkasti katsoo :) Erityisesti ne viihtyvät lapsiperheiden pihoissa. Nämä menninkäiset tarvitsevat majoja ja lapset alkoivatkin rakentaa niitä innoissaan viereisen metsän reunaan. Voi sitä intoa ja riemua joka lapsilla oli.
Reilu tunti lasten kanssa vierähti nopeasti. Menninkäiset saivat pesänsä ja linnut kotinsa, tehtävä suoritettu onnistuneesti.

-Inka

Tänään tehdään pönttö.

9.4.2015

Siis linnunpönttö. Tämä oli uutta. Monta pönttöä olen nähnyt puissa mutta yhtäkään en ole itse tehnyt enkä puuhun kiinnittänyt. Nyt saimme pareittain tehdä oman pöntön. Osat oli sahattu valmiiksi, meidän tehtäväksi jäi pöntön kokoaminen ja pikkulinnun mentävän aukon poraaminen. Linnunpönttö sopii monelle pikkulinnulle ja siihen tuli 32mm oviaukko. 

Kaikki saivat pöntön valmiiksi. Jokaisesta tuli persoonallisen näköinen vaikka kaikilla oli samanlaiset tarvikkeet. Lopputuloksena oli sekä tasa- että vinokattoisia pönttöjä. 

Lopputunnista suunnittelimme päivähoitoikäisille lapsille ohjelmaa, sillä ensi viikolla on tarkoitus mennä ripustamaan linnunpöntöt puihin lasten kanssa.

Linnunpönttö

Tarvikkeet:
- ontto koivunrungonpalanen
- kattopala
- n. 4x4 cm puuneliö
- pohjapala
- muutama naula
- pari ruuvia
- porakone (5-10mm ja 32mm terät)
- narua

1. Onton koivunrungon pohjapäähän laitetaan pohjapala. Kun pala on paikoillaan, se naulataan kiinni reunoista.

2. Poraa pieneen puuneliöön, lähelle kulmia, kaksi reikää 5-10mm poralla (tämä helpottaa ruuvien ruuvaamista).

3. Ruuvaa puuneliö kiinni kattopalaan (hieman puolen välin yläpuolelle). Jätä toinen ruuveista hieman koholle, älä ruuvaa loppuun asti.

4. Leikkaa kestävästä narusta sen mittainen pätkä, että se saadaan kiedottua halutun puun ympärille. Etsi narusta keskikohta ja solmi se korkeammalle jätetyn ruuvin ympärille.

5. Poraa 32mm poralla aukko onttoon koivunrunkoon (noin 7-8cm yläreunasta).

6. Poraa pöntön sivuille, yläreunaan, 5-10mm poralla reiät (yhtä kauas isosta reiästä).

7. Pujota narun päät rei`istä, sisäpuolelta ulos. Ulos tulevilla naruilla pönttö sidotaan kiinni puuhun.

Valmis linnunpönttö voidaan ripustaa puuhun noin 3 metrin korkeuteen.

-Inka

Risukasasta ovikoristeeksi

2.4.2015

Tänään luokassa odotti iso kasa risuja, rautalankaa ja eriväristä paperinarua. Mitä tänään askarreltaisiin? No, ovikoristeita totta kai. Sydämen muotoisia. Ei muuta kuin hakemaan sopiva määrä risuja ja taivuttamaan niitä sydämen muotoon, kieputtaen samalla rautalankaa ympärille. Tässä vaiheessa oli enemmän ja vähemmän haastetta. Aluksi näytti siltä, että risut sojottavat joka suuntaan ja niitä on mahdoton saada taipumaan kauniisti. Vaadittiin kärsivällisyyttä ja pitkäpinnaisuutta. Hetken päästä tekele alkoi jo näyttää siltä miltä pitikin. Pahiten eri suuntiin sojottavat oksat leikattiin pois. Sitten vielä sopivan värinen paperinaru. Mithän siitä taittelisi. Päädyin vaaleanpunaiseen rusettiin. Rusetti kiinni kranssiin ja valmista tuli. Ovikoriste on valmis. Kiva lahjaidea.

Valmis ovikoriste.

-Inka

Kivet kertovat

24.2.2015

Nyt on kivillä asiaa... Tänään tehtiin nimittäin tarinakiviä. Kätevä apuväline esimerkiksi hartauksien pitämiseen. Lapsena tuli kerättyä kiviä sieltä sun täältä, nyt niille voisi jopa olla käyttöä (jos ne olisivat tallessa) :) 

Ensin keksittiin tarina ja valittiin mieleiset kivet. Kiven yhdelle sivulle maalattiin valkoinen pohjamaali. Pohjamaalin kuivuessa oli aikaa miettiä, mitkä tarinankerronnan kannalta oleellisimmat kuvat kiviin maalattaisiin. 

Tarinan keksiminen vei minulta eniten aikaa. Onneksi tarinakirjoista löytyi apu tähän ongelmaan. Kun mieleinen tarina oli löytynyt, kuvien keksiminen sujui nopeasti. Työskentely oli luovaa ja hauskaa. Mielessä saattoi olla tarkka kuva siitä, miltä piirros kivessä tulisi näyttämään mutta lopputulos oli luultavasti hieman erilainen. Syynä tähän oli joko liian suuri pensseli tai "väärä" värisävy. Eipä tuo niin suuresti haitannut. Valmista tuli jokatapauksessa. Nyt ei muuta kuin lisää tarinoita keksimään ja maalaamaan lisää kiviä :)

Ohje: etsi kiviä, maalaa pohjaväri (jos haluat), keksi tarina, mieti mitkä ovat tarinan "kohokohdat" ja piirrä kuvat kiviin.

Tarina: Kolme puuta

"Kasvoipa kerran korkean mäen päällä kolme puuta, jotka haaveilivat siitä, mitä niistä tulisi isona. ”Minä haluan olla kaunis – oikea aarrearkku!” sanoi ensimmäinen puu. ”Minäpä haluan purjehtia ulapoilla ja kuljettaa kuninkaita, sanoi toinen puu. Minusta tulee maailman vahvin laiva!” Kolmas pikkupuu sanoi: ”Minusta tulee maailman korkein puu! Kun ihmiset kohottavat katseensa minuun, he näkevät taivaan ja muistavat Jumalan.”

Vuodet kuluivat ja puut kasvoivat suuriksi. Eräänä päivänä mäelle kiipesi kolme puunhakkaajaa. Ensimmäisen puunhakkaajan kirves heilahti, ja ensimmäinen puu kaatui. Toisen puunhakkaajan kirves heilahti ja toinen puu kaatui. Sitten heilahti kolmannen puunhakkaajan kirves, ja kolmaskin puu kaatui.

Ensimmäinen puu ilahtui, kun puunhakkaaja vei sen puusepän verstaaseen. Mutta puuseppä ei tehnytkään aarrearkkua, vaan eläinten ruokakaukalon. Toinen puu oli mielissään, kun puunhakkaaja vei sen veneveistämöön. Mutta tällä kertaa ei veistettykään purjealusta, vaan vaatimaton kalastusvene. Ja kolmannen puun puunhakkaaja pilkkoi paksuiksi lankuiksi ja kasasi ne lautavarastoon.

Kului kauan aikaa. Puut olivat jo melkein unohtaneet haaveensa. Mutta eräänä yönä nuori äiti laski vastasyntyneen vauvansa eläinten kaukaloon ja suuri tähti hopeoi valollaan ensimmäisen puun. Silloin ensimmäinen puu tiesi, että sen sylissä lepäsi maailman suurin aarre.

Paljon myöhemmin astui väsynyt kulkija kalastajaveneeseen ystäviensä kanssa. Pian nousi kova myrsky, ja toinen puu vapisi pelosta. Se tiesi olevansa liian heikko. Matkamies nousi seisomaan, ojensi kätensä ja sanoi: ”Vaikene, ole hiljaa!” Ja silloin tuli tyyntä. Toinen puu käsitti, että se kuljetti taivaan ja maan Kuningasta.

Eräänä perjantaiaamuna kolmas puu havahtui siihen, että se vedettiin esiin lankkupinosta ja kannettiin mäelle. Se kuuli vihaisia huutoja. Se vapisi, kun sotilaat naulasivat siihen miehen käsistä ja jaloista. Se oli julmaa! Kolmas puu tunsi itsensä rumaksi ja runnelluksi.

Mutta sunnuntaiaamuna, kun aurinko nousi ja maa vavahteli kolmannen puun alla, se tajusi, että Jumalan rakkaus oli muuttanut kaiken. Se oli tehnyt ensimmäisestä puusta kauniin. Se oli tehnyt toisesta puusta vahvan. Ja aina kun ihmiset katsoivat kolmatta puuta, he muistivat Jumalan."

-Amerikkalainen kansantarina-

-Inka

Ulkoilua umpihangessa

12.2.2015

Tämän päivän tuotos ei mahdu aarrearkkuun eikä sitä voisi sinne laittaakaan. Olimme nimittäin ulkona ja teimme ISON lumilabyrintin ja valmistimme jäälyhtyjä. Tai oikeastaan "jäätiiliä". Keskelle labyrinttiä ilmestyi myös lumihevonen. Lunta oli koulun takapihalla puoleen reiteen saakka. Enpä muista milloin viimeksi olisin niin innoissani rämpinyt lumihangessa puoltatoista tuntia :) Olo oli kuin pikkulapsella. Hieno labyrintti siitä syntyikin. Kaikille riitti tekemistä. Yhteistyössä on voimaa.

Sisäänkäynti labyrinttiin.

Valmis labyrintti.

Muutama ahkera opiskelija :)

"Jäätiilet" olivat uutta minulle. Aina sitä oppii jotain uutta. Miksi jäälyhdyt pitäisi aina jäädyttää ämpäriin, kun tyhjissä maitopurkeissa voi jäädyttää useamman "tiilen" ja koota niistä lyhdyn. Ohje näihin tiiliin on helppo, tarvitaan vain tyhjiä maitopurkkeja ja vettä. Jos haluaa värikkään lyhdyn, voi veden sekaan lisätä vesiväriä. Me laitoimme joukkoon myös havuja tai käpyjä. Lopputulos oli jälleen kiva. Kovin kauaa jäälyhtymme eivät kuitenkaan menestyneet, sillä ne sulivat kun sää lämpeni.. Emme ehtineet laittaa niihin edes kynttilöitä.

Tarvikkeet.

Lopputulos näytti tältä.

-Inka

Enkeleitä onko heitä...

29.1.2015

Tänään oli ensimmäinen tunti. Huh. Monenlaista tekemistä. Ensimmäisenä päällystimme vanhan kenkälaatikon. Siitä tuli "aarrearkku", johon on tarkoitus koota kaikki kurssin aikana tehdyt ja sinne mahtuvat jutut. Päällystämiseen oli mahdollisuus käyttää tapettia, sarjakuvia tai muita erilaisia papereita - vain mielikuvitus oli rajana. Noh, eihän tällaisen pohtija-näpertäjä ihmisen aarrearkku vielä valmiiksi asti tullut, mutta kotona on hyvä jatkaa loppuun.
Alunperin ehkä tylsänkin näköinen kenkälaatikko saa uuden ja kauniin ilmeen melko yksinkertaisella tavalla. Pienilläkin jutuilla saa kaunista aikaan.

Tänään tehtiin myös uusia heijastimia ja tuunattiin vanhoja. Huovasta ja heijastinkankaasta saa helposti aikaan vaikka mitä. Tänään syntyi pilviä ja enkeleitä.

Valmis enkeli- ja pilviheijastin.

Eipä ole ennen käynyt mielessä, että vanha heijastin saa aivan uuden ilmeen niinkin yksinkertaisella tavalla kuin pujottamalla helmiä heijasinnaruun...

Tuunattu heijastin.

Näiden lisäksi teimme vielä paperienkeleitä vanhoista kirjansivuista, helmistä ja narusta. Hyvin helppo askartelu. Kaunis lopputulos.

Tästä päivästä jäi takataskuun monta uutta tuunausideaa. Katsotaan, mitä seuraavat tunnit tuovat tullessaan.

-Inka

Tästä se lähtee..

28.1.2015

AMK-opiskelua. Kädentaitojen kurssi. Kierrätystä. Erilaisia materiaaleja. Luovuutta, pohdintaa, näperrystä... Monenlaisia odotuksia. Kauan odotettu kurssi on alkamassa. Jee. Blogin luominen. O-ou. Ensimmäinen itse luotu blogi. En ole mikään tekniikan ihmelapsi, mutta katsotaan mitä tästä syntyy. :)

-Inka